Hiilineutraalin yhdyskuntarakenteen edistäminen on osa ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua

Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä, maankäytön muutoksesta ja rakentamisesta

Merkittävimmät ihmisen toiminnasta aiheutuvat ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat pitkäikäiset kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), typpioksiduuli eli dityppioksidi (N₂O) ja fluoratut kasvihuonekaasut eli F-kaasut [1]. Suomessa Tilastokeskus vastaa ilmastolain mukaisesti kansallisen kasvihuonekaasujen päästöinventaarion tekemisestä. Kansallinen päästöinventaario kattaa Suomen rajojen sisäpuolella ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat tietyin poikkeuksin. Päästölaskennassa kasvihuonekaasujen vaikutukset yhteismitallistetaan muuttamalla eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO₂-ekv. tai CO₂ e). Inventaario tehdään YK:n ilmastosopimuksen mukaisten menetelmäohjeiden ja kansainvälisten ilmastosopimusten vaatimusten mukaisesti seuraavilta sektoreilta:

• Energia: polttoaineiden energiakäyttö sekä polttoaineiden tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät haihtuma- ja karkauspäästöt.
• Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö: teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden ja polttoaineiden raaka-ainekäytöstä aiheutuvat päästöt, F-kaasujen käytöstä aiheutuvat päästöt sekä päästöt dityppioksidin käytöstä teollisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa.
• Maatalous: kotieläinten ruoansulatuksen CH₄-päästöt, lannankäsittelyn CH-₄ ja N₂O-päästöt, maaperän N₂O-päästöt, kasvintähteiden pellolla polton N₂O-päästöt sekä kalkituksen ja urealannoituksen CO₂-päästöt.
• Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous: CO₂-päästöt ja -poistumat maankäyttöluokista metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan muun muassa puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N₂O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH₄- päästöt.
• Jäte: kaatopaikat, kompostointi ja jätevesien käsittely, lisäksi raportoidaan teollisuusprosesseissa ja energiasektorilla NMVOC- ja CH₄-päästöistä syntyvät epäsuorat CO₂-päästöt. [2]

Valtaosa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta eli pääosin fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä. Energiasektorin korkeat päästöt johtuvat pääasiassa Suomen kylmästä ilmastosta, pitkistä välimatkoista ja energiaa paljon käyttävästä teollisuudesta. [1] Suomessa kuntien ja maakuntien välillä on suuria eroja kasvihuonekaasupäästöjen jakautumisessa ja kehityksessä eri sektoreilla. Eroja selittävät muun muassa elinkeinorakenteeseen, maantieteellisiin ominaisuuksiin liittyvät tekijät. Vuonna 2022 suurimmat kasvihuonekaasujen päästölähteet olivat edellisvuosien tapaan tieliikenne (28,4 prosenttia kokonaispäästöistä), maatalous (20,3 prosenttia) ja kaukolämmön tuotanto (15,2 prosenttia) (kuva 1). [3]

Kaupunkisuunnittelussa voidaan vaikuttaa ilmastopäästöihin monella eri sektorilla

Kaupunkisuunnittelu on monilta osin avainasemassa ilmastopäästöjen vähentämisessä. Kaupungistuminen ei suoraan lisää kasvihuonekaasupäästöjen kasvua, mutta kaupunkialueiden laajentuminen ja uuden infrastruktuurin rakentaminen entistä laajemmalle alueelle voi tuottaa kumulatiivisia ilmastopäästöjä muun muassa lisääntyvän energiankäytön ja maankäytön muutoksen myötä. Toisaalta tiivis kaupunkirakenne voi mahdollistaa esimerkiksi energiatehokkaampaa asumista ja kestävämpiä liikkumismuotoja haja-asuttuihin alueisiin verrattuna. [5]

Kaupunkiympäristön merkittävimpiä kasvihuonekaasujen päästölähteitä ovat rakentaminen, energiankäyttö ja liikenne. Alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa ilmastopäästöjen vähentämiseen voidaan vaikuttaa eri tavoin:

• ohjaamalla yhdyskuntarakennetta ja erilaisten toimintojen sijoittumista
• edistämällä uusiutuvien energianlähteiden tuotantomahdollisuuksia ja materiaalien kestävämpiä tuotanto- ja kulutusmuotoja
• vahvistamalla ja ylläpitämällä hiilinieluja ja -varastoja kaupunkiympäristössä
• vaikuttamalla rakennusten hiilijalanjälkeen ja rakennetun ympäristön käytönaikaiseen energiankulutukseen. [5]

Konkreettisia keinoja ovat esimerkiksi rakentamisen ohjaaminen jalankulku- ja joukkoliikennevyöhykkeille, yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja täydennysrakentaminen sekä energiatehokkuuskriteerien käyttö asemakaavoituksessa ja tontinluovutusehdoissa [6]. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisessä ja täydennysrakentamisessa on tärkeää huomioida kaupunkien lämpösaarekeilmiö ja sen vaikutukset kaupunki-ilmastoon. Lämpösaarekeilmiö yhdessä ilmastonlämpenemisen kanssa lisää kuumarasitusta kaupunkiympäristössä. Lisäksi kaupunkisuunnittelussa voidaan edistää kaupunkilaisten käyttäytymisen muutosta tukemalla siirtymää hiilineutraaleihin elintapoihin ja kulutustottumuksiin [5]. Alla olevaan taulukkoon on koottu esimerkkejä maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen päästöjä vähentävistä toimenpiteistä (taulukko 1).

Päästövähennyksiä voidaan edistää eri kaavatasoilla ja suunnitteluvaiheissa

Mahdollisuudet vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin vaihtelevat eri kaavatasoilla ja suunnittelun eri vaiheissa (taulukko 2). Kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa on, että päästövähennysmahdollisuudet huomioidaan systemaattisesti läpi kaavahierarkian [8]. Valittujen päästöarviointimenetelmien yhtenäisyys ja vertailtavuus kuitenkin vaikuttavat siihen, kuinka hyvin tiedot ovat yhdisteltävissä suunnittelun eri vaiheissa [9].

• Yleiskaavatasolla vaikutetaan etenkin rakennusten ja toimintojen sijaintiin yhdyskuntarakenteessa. Yleiskaavan vaikutukset liikennetarpeeseen, liikennemuotojen osuuksiin ja siten liikenteen päästöihin ovat merkittävät. Samoin energiankäytön päästöihin voidaan vaikuttaa yleiskaavatasolla esimerkiksi asumisväljyyttä ja energiantuotantoa koskevilla suunnitteluratkaisuilla. Yleiskaavatasolla tehtävillä päätöksillä on suuri vaikutus myös alueen hiilivarastoihin ja suurimittakaavaiseen viherrakenteeseen sekä siihen, kuinka paljon esirakentamista tarvitaan.
• Asemakaavatasolla voidaan parhaiten vaikuttaa infrastruktuurin rakentamisesta syntyviin päästöihin sekä rakennusten materiaaleista ja perustamisesta aiheutuvaan hiilijalanjälkeen. Asemakaavatasolla on hyvät vaikutusmahdollisuudet myös liikenteestä, esirakentamisesta ja rakennusten energiankulutuksesta aiheutuviin päästöihin sekä maaperän ja kasvillisuuden hiilivarastoihin.
• Tarkentuvan suunnittelun vaiheissa kaavoituksen jälkeen korostuvat mahdollisuudet edistää etenkin rakennusten energia- ja materiaalitehokkaita ratkaisuja. Uudistunut rakentamislaki ohjaa rakentamaan vähähiilisesti eli huomioimaan rakennuksen koko elinkaaren aikana syntyvät ilmastohaitat ja -hyödyt. Käytännössä tämä tapahtuu asetuksilla rakennuksen ilmastoselvityksestä, materiaaliselosteesta ja hiilijalanjäljen raja-arvoista osana rakentamismääräyskokoelmaa [6].

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: kaupunkisuunnittelu osana ilmastonmuutoksen hillintää

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan tunnistaa ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimenpiteitä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

[10]