Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita maantieliikenteelle

Maantieliikenteen rooli yhteiskunnassa

Tieliikenne kattaa valtaosan kaikesta Suomessa tapahtuvasta liikenteestä. Vuonna 2009 maanteillä tapahtui 68 prosenttia tavaraliikenteestä ja 93 prosenttia henkilöliikenteestä. Henkilöauto on ylivoimaisesti suosituin liikennemuoto henkilöliikenteessä, ja vuonna 2009 se kattoi 82 prosenttia kaikesta henkilöliikenteestä. Maanteiden tavarankuljetuksista puutavarankuljetus muodostaa huomattavan osan. [1]

Suomen autoistumisaste on asukaslukuun suhteutettuna eurooppalaista keskitasoa. Maantieliikenne keskittyy Etelä-Suomen pääteille, joilla esiintyy lähes päivittäin työssäkäyntiliikenteeseen liittyviä ruuhkia. Maanteiden liikenteestä lähes kaikki, noin 96 prosenttia, tapahtuu kestopäällysteisillä ja öljysorateillä, kun taas sorateillä ajetaan vain 4 prosenttia kaikesta maantieliikenteestä. [1] Vuosina 2002 - 2030 Suomen yleisten teiden liikenteen on ennustettu kasvavan 24 prosenttia. Väestön keskittyminen asutuskeskuksiin tulee lisäämään pääteiden osuutta liikenteestä muiden teiden kustannuksella. Harvaanasutuilla alueilla paikallis- ja yksityistiet säilyvät kuitenkin tärkeinä liikenneväylinä. [2]

Maantieliikenteen herkkyys sää- ja ilmastotekijöille

Maantieliikenteen kannalta olennaiset säätekijät voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: lämpötila, sade ja tuuli. Näistä jokaiseen liittyy useita tieliikenteen ja teiden kunnossapidon kannalta olennaisia vaikutuksia. Matalat ja korkeat lämpötilat, rankkasateet ja keskimääräisten sademäärien kasvu sekä myrskytuulet voivat altistaa maantieliikenteen häiriöille, vaurioittaa tierakenteita ja aiheuttaa ongelmia teiden kunnossapidolle. [3]

Sääoloilla on joskus suora vaikutus teiden hoitoon ja kunnossapitoon. Esimerkiksi lumisade käynnistää aurauksen, jolloin lumisateiden määrä näkyy suoraan aurausten kustannuksissa. Sään lisäksi teiden kuntoon vaikuttavat myös monet muut tekijät kuten teiden rakennusmateriaalit, teiden käyttöaste ja se, millaisia hoitotoimenpiteitä niille on aiemmin tehty. [4]

Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia teiden talvikunnossapitoon

Ilmastonmuutos vaikuttaa teiden liukkaudentorjuntaan ja talvikunnossapitoon. Talvien leudontuminen tulevaisuudessa aiheuttaa, että lämpötila painuu Etelä-Suomessa nykyistä harvemmin pakkasen puolelle. Tämä vähentää tarvetta jäänpoistolle ja teiden suolaukselle maan eteläosissa. Samalla tarve liukkaudentorjunnalle kuitenkin kasvaa Keski- ja Pohjois-Suomessa, ja talvikunnossapidon painopiste siirtyy nykyistä pohjoisemmaksi. [4]

Leudontuvat talvet vähentävät routimista ja roudan aiheuttamia tievaurioita. Korkeammat lämpötilat ja sateiden tuleminen yhä useammin vetenä lisäävät kuitenkin teiden päällysteiden kulumista, sillä paljaat ja märät tienpinnat ovat alttiimpia nastarenkaiden kuluttavalle vaikutukselle. Etenkin vilkkaasti liikennöityjen teiden kulumisen ja urautumisen arvioidaan lisääntyvän selvästi, ja muutokset ovat suurimpia Etelä- ja Länsi-Suomessa. Keskimääräinen teiden urautumisnopeus on maan etelä- ja länsiosissa kasvanut 30 - 45 % viimeisten viiden vuoden aikana. Osittain muutos johtuu kuitenkin liikennemäärien kasvusta. Itä-Suomessa ja Lapissa teiden urautumiskuluminen on puolestaan pysynyt ennallaan tai hidastunut. [4]

Liikennettä haittaavien jäätävien sateiden odotetaan pääosin vähenevän Suomessa tulevaisuudessa, muutamalla päivällä jo jakson 2011 - 2040 aikana. Aivan pohjoisimmassa osassa Suomea on tosin odotettavissa jäätävien sateiden lievää yleistymistä samalla kun lämpötilat nollan tuntumassa yleistyvät. [5] Lyhytaikaiset lumimyrskyt, jolloin lunta tulee kerralla paljon, lisääntyvät sen sijaan ilmastonmuutoksen myötä. Voimakas lumentulo aiheuttaa häiriöitä ja viivytyksiä liikenteelle. Kokonaisuutena aurausmäärät säilyvät kuitenkin keskimäärin ennallaan tai pienentyvät, koska lumipeitteinen ajanjakso lyhenee. [4]

Talvien leudontumisen vaikutus routaan voi olla kahtalainen. Toisaalta korkeammat keskilämpötilat heikentävät routaa, jolloin se ei ulotu yhä syvälle maahan ja yhtä voimakkaana kuin ennen. Toisaalta taas lumipeitteen ohenemisella on roudan syvyyteen päinvastainen vaikutus: silloin kuin pakkasjakso sattuu lumettoman maan aikaan, routa ulottuu syvemmälle, kun lumipeitteen eristävää vaikutusta ei ole. Keskimäärin roudan arvioidaan kuitenkin heikkenevän, mikä vaikeuttaa esimerkiksi puunkorjuuta ja -kuljetuksia, kun maan kantokykyä ei voida hyödyntää yhtä hyvin kuin ennen. [2] [3] [4]

Talvet 2006 - 2007 ja 2007 - 2008 olivat Suomessa keskimääräistä huomattavasti lämpimämpiä. Tarkastelemalla näiden talvien aikana tehtyjä teiden kunnossapitotoimenpiteitä saadaan tietoa siitä, millaisia vaikutuksia leudommilla talvilla voi olla teiden hoitoon. Lumenpoistoa tarvittiin leutojen talvien aikana keskimääräistä vähemmän Etelä- ja Keski-Suomessa sekä länsirannikolla, kun taas muualla Suomessa aurausmäärät pysyivät ennallaan. Liukkaudentorjunnan kannalta talvet 2006 - 2008 olivat myös erityisiä, sillä hiekoituksia tehtiin enemmän kuin edellisinä talvina. Etenkin Lapissa, pohjoisrannikolla ja Itä-Suomessa teitä jouduttiin hiekoittamaan selvästi aiempaa enemmän. Suolaustarve oli puolestaan normaalia pienempi tai tavanomainen länsi- ja etelärannikolla, kun taas talvella 2007 - 2008 suolauskertoja tarvittiin selvästi enemmän sisämaassa ja Lapissa. [4]

Ilmastonmuutos vaikeuttaa myös jääteiden ylläpitoa ja lyhentää jääteiden käyttöikää talven aikana. Näistä syistä jääteiden ylläpidosta saatetaan jatkossa luopua. Näin on enimmäkseen jo tapahtunut sellaisten jääteiden kohdalla, joita on ylläpidetty lossien rinnalla. Jääteiden ylläpidosta luopuminen tuottaa pieniä säästöjä teiden talvihoitokustannuksiin, mutta lisää matkoihin kuluvia aikoja ja aiheuttaa siten lisäkustannuksia teiden käyttäjille. [4]

Tienhoidon kustannukset kasvavat

Ilmastonmuutoksen arvioidaan jonkin verran lisäävän tienhoidon kokonaiskustannuksia. Nopeaa nousua ei ole kuitenkaan odotettavissa, sillä muutokset kustannuksissa näkyvät pitkällä aikavälillä, jopa kymmenien vuosien aikana. Joiltakin osin ilmastonmuutos tuo myös säästöjä teiden kunnossapidolle, kun esimerkiksi liukkaudentorjunta- ja lumenpoistokustannukset pienenevät eteläisessä Suomessa. [4]

Lämpimät ja sateiset talvet puolestaan lisäävät sellaisten päivien määrää, jolloin tienpinnat ovat paljaina, mikä lisää tienpintojen kulumista ja niiden ylläpidon kustannuksia. Sulan ja roudattoman kauden pidentyminen lisää sorateiden hoidon kustannuksia. Lounaisrannikolla sorateiden hoito on ollut tarpeen myös talvella, ja tämän voi odottaa yleistyvän myös muualla Etelä-Suomessa. Myös Keski-Suomessa sorateiden syyskunnostus ennen talven alkua on hankaloitunut talven tulon viivästyessä. [4]

Ilmastonmuutos lisää sekä kokonaissademääriä että rankkasateiden esiintymistä, mikä aiheuttaa ongelmia tiestölle. Pohjavesien pinnan nousu heikentää paikoin teiden kantavuutta, lyhentää niiden elinkaarta ja lisää riskiä tierakenteiden vaurioille. Rankkasateet puolestaan lisäävät tieluiskien ja siltojen maatukikeilojen eroosiota. Lisääntyvien rankkasateiden ja niistä aiheutuvien tulvien seurauksena kuivatusojien, rumpujen ja silta-aukkojen kapasiteetti voi osoittautua riittämättömäksi. Suolan käytön lisääntyminen sekä keskilämpötilojen nousu nopeuttaa siltojen korroosiota ja tulvien ja virtaamien voimistuminen puolestaan lisää vedenalaisten rakenteiden kulumista. Myös nämä tekijät osaltaan lisäävät teiden ja siltojen kunnossapidon kustannuksia. [3] [4]

Ilmastonmuutos ja liikenneturvallisuus maanteillä

Onnettomuusriskin on osoitettu olevan sitä suurempi, mitä harvinaisempia haastavat keliolosuhteet ovat tietyllä alueella. Tällöin keliin liittyy yllätyksellisyyttä, mikä lisää autoilijoiden riskiä joutua onnettomuuteen. Leudompien talvien myötä yhä suurempi osa liikenteestä tapahtuu paljaalla tienpinnalla, mikä parantaa turvallisuutta. Toisaalta nollakelien ja tienpintojen jäätymisten aiheuttamat liukkaat ajo-olosuhteet lisääntyvät Keski- ja Pohjois-Suomessa, mikä voi heikentää turvallisuutta. Etelä-Suomessa puolestaan talvikelien harvinaistuminen lisää niiden yllätyksellisyyttä ja siten onnettomuusriskiä. Onkin todettu, että lumisten ja jäisten kelien aiheuttama onnettomuusriski on tästä syystä suurempi Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Tarkastelemalla vuosien 2004 - 2006 onnettomuustietoja on laskettu, että onnettomuusriski jäisillä ja lumisilla keleillä on noin nelinkertainen verrattuna paljaaseen tienpintaan. [6]

Myös valaistuksella on merkitystä onnettomuusriskin kannalta. Lumipeite lisää tievalaistuksen tehoa noin 30 % mustaan maahan verrattuna. Alkutalven pimeiden, märkien ja sulien kelien muuttuminen yleisemmiksi lisää tarvetta tievalaistukselle tulevaisuudessa. Valaistustekniikan uusiminen energiaa säästäväksi ja liikennemäärän mukaan säädettäväksi voi kuitenkin samalla pienentää valaistuksen energiankulutusta. Teiden valaisemisen on todettu vähentävän pimeän ajan onnettomuuksia keskimäärin 10 prosentilla. [4]

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös hirvieläinten aiheuttamiin onnettomuuksiin liikenteessä. Hirvi, metsäkauris ja valkohäntäpeura hyötyvät leudompien talvien ohuemmasta lumipeitteestä, sillä ravintokasvit ovat silloin paremmin ja pidempään tarjolla ja myös eläinten liikkuminen helpottuu. Hirvieläinten kantojen kasvu ilmastonmuutoksen myötä johtaa myös niiden aiheuttamien vaaratilanteiden lisääntymiseen tieliikenteessä. [2]

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoja maantieliikenteessä

Erilaiset varoitusjärjestelmät ja ennusteet vaikeista keliolosuhteista ja mahdollisista tulvista ovat keskeisiä varauduttaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maantieliikenteessä. Tällaisia ovat esimerkiksi Liikenneviraston liikenne- ja kelitiedotus ja Ilmatieteen laitoksen ja Destian ylläpitämä Kelikeskus, jotka tarjoavat erilaisia tietopalveluja teiden käyttäjille ja kunnossapitäjille.

Toteutuneissa tulvatilanteissa on huomattu, että toimintasuunnitelmien laatiminen etukäteen tulvatilanteiden varalle on tärkeää. Olennaisia varautumistoimenpiteitä ovat myös viranomaisten yhteistyön parantaminen ja vahinkotilanteissa tarvittavien henkilöresurssien, kaluston ja materiaalien varaaminen etukäteen. Tulvien aiheuttamia vahinkoja tierakenteille voidaan rajoittaa muun muassa pengerryksillä, parantamalla tiealueen kuivatusta ja vahvistamalla voimakkaan virtauksen kohteeksi joutuvia rakenteita kuten siltakeiloja ja rumpuja. Uusien tierakenteiden suunnittelukriteereissä ja olemassa olevien teiden peruskunnostusten yhteydessä tulee ottaa huomioon muun muassa tulevaisuuden tulvakorkeudet ja suunnitella esimerkiksi pumppaamoja teiden alikulkukäytäviin. [2] [3] [7]