Ilmastonmuutos lisää rakennetun ympäristön tulvariskejä

Rakennettu ympäristö on haavoittuva tulville

Rakennetussa ympäristössä ja erityisesti kaupungeissa tulvat saattavat aiheuttaa runsaasti vahinkoa, minkä vuoksi tulvariskeihin tulee varautua myös kaupunkisuunnittelussa. Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan todennäköisyyden ja tulvasta mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurauksien yhdistelmiä ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle. Tulvat sinällään kuuluvat luonnon kiertoon ja lisäävät osaltaan luonnon monimuotoisuutta, sillä esimerkiksi tulvametsät, tulvaniityt ja luhdat ovat riippuvaisia tulvista [1].

Tulvat jaetaan syntyperusteensa mukaan kolmeen ryhmään: merivesitulviin, vesistötulviin ja hulevesitulviin. Niistä jokaiseen liittyy riskejä rakennetulle ympäristölle:

• Merivesitulvat johtuvat siitä, että merenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle, jolloin merivesi pääsee tulvimaan maa-alueille. Merivesitulvat aiheuttavat riskin etenkin merenrannikolla jo olemassa olevalle rakennuskannalle. Suomen rannikon tulvien kannalta ongelmallisimpia alueita ovat ne, joissa tulva saattaa voimistua samanaikaisesta korkeasta meriveden pinnasta ja vesistötulvasta. Tunnetuimpia näistä alueista on Pori. [2]
• Vesistötulvia voi syntyä järvien ja jokien ympäristössä, joissa vesi pääsee nousemaan maalla vahinkoja aiheuttavalle korkeudelle. Tulvimisen syynä voivat olla lumen sulaminen, rankkasateet, jää- ja hyydepadot (jotka voidaan erottaa myös omaksi tulvatyypikseen) tai vesirakenteiden toimintahäiriöt, kuten virtausaukkojen tukkeutuminen. Myös meriveden nousu voi nostaa jokien vedenpintaa ja aiheuttaa tulvimista joen varrella. Vesistötulvista voi aiheutua vahinkoja esimerkiksi rakennuksille, vesi- ja viemäriverkolle tai liikenneyhteyksille.

Rakennetussa ympäristössä suurimmat tulvariskit liittyvät vesistö- ja hulevesitulviin, jotka rasittavat kaupunkien viemäriverkkoja ja aiheuttavat merkittäviä taloudellisia vahinkoja [3]. Tiiviimmän ja teknisemmän rakentamisen myötä rakennetun ympäristön haavoittuvuus tulvariskeille kasvaa ja mahdollisten vahinkojen vaikutusketjut monimutkaistuvat [2], [3].

Lähivuosikymmeninä etenkin vesistö- ja hulevesitulvariskit lisääntyvät

Ilmastonmuutos lisää rakennetun ympäristöön kohdistuvia tulvariskejä [3]. Lähivuosikymmeninä ilmastonmuutos vaikuttaa tulvariskiin eri tavoin eri puolella Suomea tulvariskin tyypistä riippuen [4].

Tulvien ja kuivuuden luonnollinen vaihtelu on suurta, joten ilmastonmuutoksen vaikutus tulviin näkyy selvemmin vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä :

• Merivesitulvat yleistyvät pitkällä aikavälillä: Lyhyellä aikavälillä rannikkoalueiden tulvariski ei vielä kohoa merkittävästi. Sen sijaan pitkällä aikavälillä eli vuoteen 2100 mennessä keskimerenpinnan nousu lisää selvästi rannikkotulvien todennäköisyyttä erityisesti Suomen etelärannikolla, varsinkin Suomenlahden rannikkokaupungeissa.
• Vesistötulvien rytmi, ajoitus ja suuruudet muuttuvat: Pääsääntöisesti ilmastonmuutoksen myötä vesistöjen kevättulvat pienenevät ja talvitulvat yleistyvät, mutta vaikutukset vaihtelevat vesistön sijainnista ja sen hydrologisista ominaisuuksista riippuen. Vesistötulvien riskin arvioidaan kasvavan lähivuosikymmeninä etenkin Etelä- ja Keski-Suomen suurten vesistöjen järvissä ja laskujoissa. Sen sijaan pohjoisempana muutokset voivat olla lähitulevaisuudessa melko pieniä ja muutoksen suunta on epävarma.
• Hulevesitulvat yleistyvät: Hulevesitulvien riskiä nostavat ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät rankkasateet. Hulevesitulvariskit ovat suurimmat tiheimmin asutuilla alueilla, kuten Uudellamaalla. [3]

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: Tulvat ja tulvariskien hallinta

Tulvien ja tulvariskienhallinnan huomioimista edistäviä kaupunkisuunnittelun keinoja voidaan tunnistaa seuraavan kysymyslistan avulla.

[5]