Luontopohjaiset ratkaisut edistävät ilmastonmuutoksen hillintää ja muutokseen sopeutumista

Luontopohjaiset ratkaisut perustuvat ekosysteemipalveluihin

Luontopohjaiset ratkaisut ovat strategioita, menetelmiä ja teknologioita, joiden toiminta perustuu ekosysteemipalveluihin tai luonnossa esiintyvien prosessien jäljittelemiseen. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan niitä aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita ihmiset saavat luonnosta [1].

Luontopohjaiset ratkaisut voivat pohjautua olemassa olevien ekosysteemien ylläpitoon ja kestävään hyödyntämiseen tai elinympäristöjen hoitoon, kunnostukseen ja uusien ekosysteemien luomiseen. Luontopohjaisia ratkaisuja voidaan hyödyntää niin ilmastonmuutoksen hillinnässä kuin muutokseen sopeutumisessa [2].

Alueidenkäytön suunnittelun näkökulmasta ekosysteemipalvelut voidaan jakaa tuki- ja sääntelypalveluihin, kulttuurisiin palveluihin ja tuotantopalveluihin (taulukko 1) [1].

Esimerkiksi viheralueet mahdollistavat moninaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia palveluita, kuten raaka-aineiden tuotannon, puhtaamman ilmanlaadun ja virkistysmahdollisuudet. Samalla ne hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla ja varastoimalla hiilidioksidia sekä edistävät sopeutumista sää- ja ilmastoriskeihin. Viheralueet esimerkiksi pienentävät tulvariskejä, sillä ne edistävät hulevesien imeytymistä. [3]

Luontopohjaisissa ratkaisuissa hyödynnetään etenkin sini- ja viherrakenteita

Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta luontopohjaisia ratkaisuja lähestytään usein sini-viherrakenteen sekä sinisen, vihreän ja harmaan infrastruktuurin käsitteiden avulla (kuva 1):

• Viherrakenne kattaa viheralueet, niiden verkostot, pihan kasvillisuuden ja näitä yhdistävät viheryhteydet. Viherrakenteella viitataan siis yleensä kaikkiin kasvullisiin alueisiin eri mittakaavatasoilla riippumatta kaavoituksen määrittelemästä käyttötarkoituksesta tai maanomistuksesta.
• Vihreä infrastruktuuri sen sijaan viittaa strategisesti suunniteltuun ja ylläpidettyyn viherrakenteeseen, jonka tavoitteena on hyödyntää luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien tarjoamia etuja. Viherinfrastruktuurit voivat olla esimerkiksi puistoa, pihaa, puukujia, metsää, niittyä, peltoja tai viherkattoja [4].
• Sinirakenteet ja -infrastruktuuri viittaavat vesiselementteihin, kuten kosteikkoihin ja niiden hyödyntämiseen [5]. Sää- ja ilmastoriskien näkökulmasta siniviherrakenteilla ja -infrastruktuurilla on merkittävä rooli erityisesti tulvien ja äärimmäisten kuumien jaksojen hallinnassa. Tästä näkökulmasta ne voidaan käsittää jopa osana kaupungin kriittistä infrastruktuuria.

Harmaasta infrastruktuurista puhuttaessa viitataan perinteisiin ihmisen tekemiin rakenteisiin, kuten teihin, rakennuksiin ja viemärijärjestelmiin. Vaikka nämä rakenteet eivät ole luontaisesti luontopohjaisia, niitä voidaan suunnitella kestävämmillä materiaaleilla ja tekniikoilla ympäristövaikutusten minimoimiseksi sekä yhdistää sini-viherrakenteisiin. Usein käytetäänkin käsitettä hybridiratkaisut, kun yhdistetään sinisen ja vihreän infrastruktuurin elementtejä teknisempiin ratkaisuihin [5].

Suomessa kokeiltuja luontopohjaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi viherkatot ja -seinät, hulevesikadut ja -kosteikot, tulvapuistot, niittyalueet ja muut erilaiset maastonmuodot, kuten kumpareet. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on merkittäviä ja moninaisia hyötyjä, jotka ulottuvat ihmisten terveyden ja turvallisuuden tukemisesta luonnon hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden edistämiseen. Niiden avulla on voitu esimerkiksi:

• vaikuttaa alueiden mikroilmastoihin, kuten tuulisuuteen
• vähentää melua
• lieventää lämpösaarekeilmiötä
• sitoa hiilidioksidia ja pienhiukkasia
• tehostaa veden pidättämistä ja haihdutusta, pienentää hulevesitulvien riskejä
• ylläpitää monimuotoista kaupunkiympäristöä, joka edistää asukkaidensa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia
• vähentää ravinteiden ja haitallisten aineiden valuntaa vesistöihin.

Esimerkkejä ilmastonmuutoksen hillintää ja muutokseen sopeutumista edistävistä luontopohjaisista ratkaisuista ja niiden hyödyistä on koottu alla olevaan tauukkoon (taulukko 2).

Luontopohjaisten ratkaisujen toimeenpanoon tarvitaan monialaista osaamista ja vuorovaikutteista suunnittelua

Sovellettaessa luontopohjaisia ratkaisuja on hyvä tiedostaa, että kaupunkiluonto toimii tärkeänä voimavarana ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, vaikka se on samalla altis muuttuvien ilmasto-olosuhteiden vaikutuksille [21]. Ilmastonmuutoksen myötä esimerkiksi kasvitautien riski kasvaa, mutta riskejä voidaan pienentää ottamalla huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kannustamalla kasvilajien monipuolisuuteen kaupunkiluonnossa. Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan vastata moniin ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin, mutta ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaupunkisuunnittelun eri osa-alueiden ja eri sidosryhmien välillä [14].

Luontopohjaisten ratkaisujen suunnittelussa tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä ja asenteiden muutosta kohti monialaisempaa ajattelua [22]. Luontopohjaisia ratkaisuja tulee kehittää yhteistyössä asukkaiden, paikallisten sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa huomioiden paikalliset erityispiiteet ja tarpeet. Tarvittavan asiantuntemuksen saamiseksi suunnitteluun tulisi osallistaa esimerkiksi viherrakentajat, arkkitehdit, eri alojen suunnitteluinsinöörit, tutkijat ja naapurusto- ja kaupunginosayhdistykset sekä metsänomistajat ja maanviljelijät. Laaja osallistaminen takaa sen, että suunnittelussa otetaan huomioon erilaiset näkemykset ja tarpeet. Samalla voidaan saavuttaa suunnitelmille laaja hyväksyntä.

Luontopohjaisten ratkaisujen suunnittelussa on suositeltavaa käyttää yhteiskehittämistä [14], [24] sekä muita monitavoitteisia ja vuorovaikutteisia suunnittelumenetelmiä. Esimerkkinä voivat toimia yhteistyöhankkeet, joissa vastuu luontopohjaisista ratkaisuista jakautuu kaupungin ja paikallistoimijoiden kesken. Kansalaisten aktiivinen osallistaminen luontoalueiden hoitoon voi luoda omistajuutta ja yhteenkuuluvuuden tunteita sekä sitouttaa ihmisiä kaupunkiympäristöönsä. [25] Esimerkiksi kehittämällä yhteisöpuutarhoja luontoalueiden yhteyteen voidaan luoda paikkoja, joissa ihmiset voivat viljellä omia kasvejaan ja huolehtia ympäröivästä luonnosta.

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: luontopohjaiset ratkaisut

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan edistää luontopohjaisten ratkaisujen huomioimista osana kaupunkisuunnittelua.

[26]