Maankäyttö – Sopeutuminen
Hyvällä maankäytön suunnittelulla voidaan merkittävästi vähentää yhdyskuntien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Potentiaalisten tulva-alueiden huomioiminen yhä tärkeämpää
Keskeinen maankäyttöön vaikuttava huoli on ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöjen ja rannikon tulvaherkkyyteen. Etenkin merialueilla tulvien korkeuteen vaikuttaa sääilmiöiden lisäksi myös rannikon luonne, minkä vuoksi yleispätevää turvarajaa ei voida määritellä. Alueelliset ympäristökeskukset antavat suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista järvialuekohtaisesti.
EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY) velvoittaa Suomea kartoittamaan potentiaaliset tulva-alueet. Suomen yleispiirteinen tulvakartoitus valmistuu 2011. Sen pohjalta laaditaan tarkemmat kartat tulvaherkille alueille.
Rakennetulla alueella rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia kaukanakin vesistöistä. Pienetkin tulvivat kaupunkipurot voivat aiheuttaa paikallisesti merkittäviä vahinkoja. Haavoittuvuutta voi pienentää lisäämällä hulevesiverkoston kapasiteettia, hyödyntämällä esimerkiksi katuverkkoa pintavalunnan turvallisessa ohjailussa, varaamalla kaavassa tulvavesille erityisiä tulvitusalueita tai imeyttämällä ja pidättämällä hulevesiä paikallisesti. Normaalioloissa tulvakosteikot voivat toimia esimerkiksi viheralueina tai laidunmaina.
Ilmastonmuutos heikentää maaperän ominaisuuksia
Sateisuuden ja jäätymisolosuhteiden muutokset lisäävät tarvetta huomioida maaperän ominaisuudet jo kaavoitusvaiheessa. Etenkin savimailla maaperän heikko läpäisevyys voimistaa sääolojen äärevöitymisestä johtuvaa maaperän painumista kuivina kausina ja epästabiiliuden kasvua maaperän vettyessä. Alavien alueiden ja rannikoiden ottamista rakennuskäyttöön tulisi tästäkin syystä harkita tarkoin. Kaava on vahva väline uuden rakennuskannan suojaamiseen.
Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan elinympäristön viihtyisyyteen pitkälle tulevaisuuteen
Leutojen talvien lisääntyminen ja mahdollisesti lisääntyvä tuulisuus vähentävät ulkoalueiden viihtyisyyttä ja lisäävät rakennuksien ulkopintoihin kohdistuvaa rasitusta. Vaikutus korostuu rannikolla, talvellakin yhä useammin avoimen meren lisätessä ilman kosteutta. Ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia voidaan kaikkialla lieventää rakennusten ja istutusten hyvällä sijoittelulla suojaisten ulkoalueiden luomiseksi. Myös katettujen ulkotilojen käyttöä voidaan harkita. Hyvä paikallistuntemus ja maastonmuotojen ja pienilmaston huomioiminen on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää.
Lähteinä , , , , , ,
-
Ala-Outinen, T. et al. 2004. Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227.
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2004/T2227.pdf
-
Erat, B. 1994: Ekologia, ihminen, ympäristö. Opetushallitus, RAK Rakennusalan kustantajat, Jyväskylä.
-
EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY).
http://ec.europa.eu/environment/water/flood_risk/index.htm
-
Ollila, M. (toim.) 2002. Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa. Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista. Ympäristöopas 52, Rakentaminen.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=118014&lan=fi&clan=fi
-
Peltonen, L., Haanpää, S. & Lehtonen, S. 2005. The challenge of climate change adaptation in urban planning. FINADAPT Working Paper 13, Finnish Environment Institute Mimeographs 343, Helsinki, 44 p.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=165344&lan=en
-
Sairinen, R., Manninen, M., Peltonen, L., Wiik, M. 2006. Ympäristöterveys yhdyskuntasuunnittelussa. Näkökulmia hyvinvointia edistävään ympäristöön. Suomen ympäristö 13/2006.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=205636
-
Ympäristöministeriö. 2008. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnon toimialalla. Toimintaohjelma ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian toteuttamiseksi. Ympäristöministeriön raportteja 20/2008.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=90891&lan=fi
- Parviainen, J. 2015. Kuntien ja maakuntien ilmastotyön tilanne 2015. Strategioista käytäntöön. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Kuntaliiton verkkojulkaisu. 77 s.
- Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas
- Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA): Viherkertoimen käyttö kaupunkisuunnittelussa (sivulta löytyy myös viherkerroin laskentatyökalu)
- Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd. 2013. Viherkerroinmenetelmän kehittäminen Helsingin kaupungille. Loppuraportti. Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA). 25 s.
- Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. 2012. Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia. HSY:n julkaisuja 10/2012. 29 s.
- Tulvariskien hallinta paranee, kansalaiset mukaan suunnitteluun - maa- ja metsätalousministeriön tiedote 30.6.2012
- Kuntaliitto: Maankäyttö, maapolitiikka ja yhdyskuntasuunnittelu
- Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Kestävän suunnittelun linkkilista
- Suomen ympäristökeskus: Tulvat
- Maa- ja metsätalousministeriö: Tulvariskien hallinta.
- Suomen kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. 297 s.
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. & Aaltonen, J. 2012. Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2011, Luonnovarat. 138 s.
Tarkistuslista
Strategiat ja ohjelmat: Ovatko maaperän ominaisuudet ohjanneet kunnan maankäyttöä? Voiko rakentamisen painopistettä suunata pois alavilta alueilta
Käytännön toimenpiteet: Onko rakennusten sijoittelulla onnistuttu jollain alueella luomaan suotuisaa pienilmastoa?
Haavoittuvuuden arviointi: Onko kaavoituksessa huomioitu hulevesien mahdollinen runsastuminen? Onko viheralueiden ja muiden yleisten alueiden käyttämistä tulvitusalueina pohdittu?