Monihyötyiset luontopohjaiset ratkaisut edistävät ihmisten ja luonnon hyvinvointia

Luontopohjaiset ratkaisut lisäävät luonnon monimuotoisuutta

Luontopohjaisten ratkaisujen avulla edistetään niin ihmisten kuin luonnon hyvinvointia. Suunnittelussa on tärkeää huomioida luonnon monimuotoisuus, jolla tarkoitetaan elinympäristöjen ja erilaisten kasvupaikkatyyppien ja puuston rakennepiirteiden runsautta. Kaupunkien metsät, puistot, puukujanteet, pensasaidat, vesistöt, kalliomuodostumat ja niityt tarjoavat jokainen omanlaisensa lajiston. Erilaiset elinympäristöt koostuvat eri lajeista ja lajin sisäisestä perinnöllisestä vaihtelusta. Koska luonnon monimuotoisuus tarvitsee säilyäkseen elinvoimaisia kantoja, tulisi esimerkiksi kaupunkimetsien pirstaloitumista välttää. [1]

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kaupunkirakenteessa on keskeistä turvata ekologiset yhteydet, jotta lajiston vuorovaikutus ja siirtyminen alueiden välillä on mahdollista. Esimerkiksi kaupunkipurot ovat tärkeitä rankkasateisuuden hallinnan kannalta, mutta ne toimivat myös esimerkiksi lohipuroina ja virkistyskalastusalueina. Isot joet palvelevat myös virkistyskäyttöä, kuten melontaa. Kaupunkikosteikot puolestaan lisäävät kykyä sietää ilmasto-olosuhteiden muutoksia kaupunkirakenteessa tasaten lämpötiloja hellejaksoilla ja vastaavasti keräten ja suodattaen hulevesiä. [2]

Kaupunkipuut sitovat hiilidioksidia sekä tukevat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, koska puun lehvästö viilentää polttavalta auringolta. Puilla on tärkeä merkitys myös esimerkiksi runkojen sammalja jäkälälajiston monimuotoisuudelle. Kaupunkipuistoihin voi perustaa myös monihyötyisen lahopuutarhan, jos alueella haluaa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Kaupunkimetsien puustossa on usein enemmän järeitä puita, ja ne voivat olla puuston lajikoostumukselta jopa luonnontilaisia metsiä monimuotoisempia. Lisäksi kaupunkimetsissä kuolleen lahopuun määrä on tyypillisesti suurempi. Nämä tekijät lisäävät kaupunkimetsien ekologista laatua ja monimuotoisuutta, joka on tärkeä huomioida sekä alueiden metsänhoidossa että maankäytön suunnittelussa. [2]

Luontopohjaiset ratkaisut tuottavat monia sosiokulttuurisia hyötyjä

Luontopohjaiset ratkaisut mahdollistavat monenlaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia hyötyjä, jotka ulottuvat yksilöistä yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Viheralueet voivat esimerkiksi edistää terveyttä, mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja luonnosta oppimisen sekä tukea kulttuurisia arvoja.

Luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvien monihyötyjen ja arvonäkökohtien ymmärtäminen on kaupunkisuunnittelussa avainasemassa eri toimijoiden tarpeiden tunnistamisen ja suunnitelmien hyväksyttävyyden kannalta. Lisäksi eri näkökulmien tunnistaminen tukee luontopohjaisten ratkaisujen vaikuttavuuden arvioimista.

Luontopohjaisia ratkaisuja laajasti tarkastelleet tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti kaupunkipuistot, viheralueet, yhteisöpuutarhat ja sininen infrastruktuuri koetaan sosiaalisesti tärkeiksi (taulukko 1). Kulttuuriset arvot korostuvat erityisesti esteettisyydessä (taulukko 2), kun taas sosiaalisista arvoista tietoisuus ja oppiminen ja sosiaalinen vuorovaikutus koetaan keskeisinä [3], [4].

Luontopohjaiset ratkaisut voivat olla muita keinoja kustannustehokkaampia

Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna luontopohjaiset ratkaisut voivat olla pitkällä aikavälillä kustannustehokkaampia kuin perinteiset teknologiapohjaiset ratkaisut. Tutkimuksissa eri ratkaisujen taloudellisia hyötyjä on tarkasteltu esimerkiksi pilaantuneen maaperän ennallistamisessa [5], viherrakenteiden käytössä ravinnekuorman hallinnassa [6], hulevesien imeyttämisessä [7] sekä tulvien hallinnassa ja veden puhdistuksessa [8].

Luontopohjaiset ratkaisut tuottavat usein myös välillisesti merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvät virkistys- ja terveyshyödyt sekä ekosysteemien suojeluun liittyvät hyödyt [9], kuten suojelualueiden tuomat paikallistalouden suorat ja epäsuorat hyödyt [10].

Luontopohjaisten ratkaisujen taloudellisten hyötyjen tarkastelemiseksi ei ole vakiintuneita käytänteitä. Tutkimustulokset ovat vahvasti paikkaan sidottuja, eivätkä ne ole sellaisenaan yleistettävissä koskemaan mitä tahansa aluetta. Esimerkiksi viheralueiden laatu, tyyppi ja sijainti kaupungissa vaikuttavat niiden tuomaan hyötyyn, kuten kiinteistöjen hintojen kehitykseen [11]. Siksi jokaisessa suunnittelutilanteessa, jossa taloudellisia hyötyjä pyritään arvioimaan, tulee tuottaa räätälöityjä arvioita hyödyistä.

Taloudellisia hyötyjä arvioitaessa tukena voidaan käyttää yleisiä koosteita tekijöistä, jotka periaatteessa voivat tuottaa taloudellista hyötyä. Esimerkiksi viheralueiden taloudellisia hyötyjä (taulukko 3) voidaan tarkastella kustannus-hyötyanalyysillä, jossa mitataan esimerkiksi ihmisten halukkuutta maksaa virkistyskäytössä olevan viheralueen säilyttämisestä [12] ja viheralueiden vaikutusta tonttien arvoon [13]. Viheralueiden arvo korostuu etenkin tiheästi asutuilla alueilla [14]. Tällöin (lisä)rakentaminen voi olla taloudellisesti kannattamatonta yhteiskunnan näkökulmasta, mikäli se johtaa viheralueiden vähenemiseen. Vastaavasti puuston lisääminen tai säilyttäminen voi puolestaan tuottaa lukuisia taloudellisia ja muita hyötyjä tonttien omistajille [13] ja paikallisille asukkaille [15].

Luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvät hyödyt voivat jäädä huomaamatta, jos valittu mittari on liian suppea. Käytännössä voi olla perusteltua arvioida viheralueen säilyttämisen julkishyödykkeellistä (esimerkiksi. ympäristöterveys, viihtyvyys) arvoa maksuhalukkuustutkimusten avulla kuin tarkastella viheralueiden vaikutuksia toteutuneisiin yksityisiin ja julkisiin rahavirtoihin.

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: luontopohjaiset ratkaisut

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan edistää luontopohjaisten ratkaisujen huomioimista osana kaupunkisuunnittelua.

[17]