Suomen ilmastopolitiikalla pyritään saavuttamaan ilmastotavoitteet

Kansainväliset sopimukset ja EU ohjaavat Suomen ilmastotoimia

Suomen ilmastopoliittisille toimille asettavat puitteet YK:n ilmastopuitesopimus [1], [2], sitä täydentävä ja teollisuusmaita velvoittava Kioton pöytäkirja [3], [4], kaikkia sopimusosapuolia velvoittava Pariisin ilmastosopimus [5], [6] sekä Euroopan unionin (EU) ilmasto- ja energiapolitiikka [7]. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Suomi toimii osana Euroopan unionia. Suomi on ratifioinut eli vahvistanut sekä ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan ja Pariisin ilmastosopimuksen yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. [8]

Ilmastolakiin on kirjattu Suomen päästövähennystavoitteet

Suomessa astui vuonna 2015 voimaan ilmastolaki, joka päivitettiin kesällä 2022 [9]. Ilmastolaki luo pohjan Suomen kansalliselle ilmastotyölle. Uudistetussa ilmastolaissa on asetettu päästövähennystavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050, kun edellinen ilmastolaki sisälsi tavoitteen vain vuodelle 2050. Laki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (kuva 1). Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen. Päästövähennystavoitteet perustuvat Suomen ilmastopaneelin suosituksiin.[9]

Ilmastolain päivityksessä laki laajennettiin koskemaan myös maankäyttösektoria ja siihen lisättiin tavoite hiilinielujen vahvistamisesta. Ilmastolaki kattaa sekä ilmastomuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen. Osana ilmastolain toimeenpanoa laaditaan jatkossa neljä suunnitelmaa:

• Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma
• Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma
• Ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma
• Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma

Ilmastolaki edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee vuosittain ilmastovuosikertomuksen. Sen avulla seurataan, miten Suomen päästöt ovat kehittyneet eri toimialoilla suhteessa päästötavoitteisiin ja kuinka hyvin keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman tavoitteet ovat toteutuneet. [10]

Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään eri aloilla ja monilla keinoilla

EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet sitovat myös Suomea. EU:n tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennystavoitteet vuodelle 2030 ovat erilaiset EU:n päästökauppaan kuuluvilla ja päästökaupan ulkopuolisilla aloilla (taulukko 1). Päästökauppasektorilla EU-mailla on yhteinen päästövähennystavoite, mutta päästökaupan ulkopuolisilla aloilla eli taakanjakosektorilla on maakohtaiset velvoitteet vähentää päästöjä. Päästökauppasektoriin kuuluvat suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset. Taakanjakosektoriin kuuluvat puolestaan liikenne, maatalous, erillislämmitys, jätehuolto, fluoratut kasvihuonekaasut ja työkoneet. EU:n jäsenmaakohtaiset päästövähennystavoitteet taakanjakosektorille on sovittu EU:n taakanjakopäätöksessä. [7]

Päästökauppasektorilla EU-maiden yhteinen tämänhetkinen tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 62 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. [7] Suomessa päästökauppasektorin osuus kokonaispäästöistä on alle 40 prosenttia [10]. Suomella on maakohtainen velvoite vähentää päästökaupan ulkopuolisilla aloilla syntyviä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta [10].

Eri toimialojen kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään eri toimilla. Toimet esimerkiksi parantavat energiatehokkuutta, edistävät uusiutuvan energian käyttöä, tutkimusta, teknologiaa ja innovaatioita, tiivistävät yhdyskuntarakennetta sekä edistävät joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Keinoja ja toimenpiteitä päästövähennyksien saavuttamiseksi linjataan ilmasto- ja energiastrategiassa [11] ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa [12]. Ohjauskeinovalikoimaan kuuluvat muun muassa lainsäädäntö, verot, maksut, taloudelliset tuet ja investoinnit, koulutus ja viestintä sekä palveluiden kehittäminen [12], [11].

Energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian osuutta lisätään tavoitteiden saavuttamiseksi

Energiatehokkuuden parantamisella on tärkeä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. EU:n yhteinen tavoite on parantaa energiatehokkuutta vähintään 11,7 prosenttia verrattuna vuonna 2020 tehtyihin ennusteisiin. [13] Suomessa energiatehokkuutta parannetaan ensisijaisesti vapaaehtoisilla energiatehokkuussopimuksilla [16].

Suomi on jo kauan edistänyt uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja niiden osuus energian tuotannossa on korkea. Vuoteen 2030 mennessä Suomi tavoittelee uusiutuvalle energialle vähintään 51 prosentin osuutta energian loppukulutuksesta [17], kun EU:n yhteinen uusiutuvan energian tavoite on 42,5 prosenttia loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. [14]

EU on asettanut tavoitteen nostaa uusituvan energian osuus tieliikenteen polttoaineissa 14 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomen kansallinen tavoite on 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on tarkoitus saavuttaa polttoaineen myyjille asetetun biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen avulla. [15]

Vähähiiliset tiekartat tukevat hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista

Jotta Suomi pääsisi tavoitteeseensa hiilineutraaliudesta vuonna 2035, eri toimialoilla on laadittu vähähiilisyystiekarttoja. Niissä esitellään toimenpiteitä, joilla tarvittavat päästövähennykset on mahdollista saavuttaa. Tiekarttoja on laadittu muun muassa useilla teollisuuden aloilla, kaupan, liikenteen ja logistiikan aloilla, maataloudessa, matkailu- ja ravintola-alalla sekä rakennusteollisuudessa. [18], [10]

Tavoite hiilineutraalista Suomesta on eri toimialojen osalta mahdollista saavuttaa jo olemassa olevilla tai näköpiirissä olevilla teknologioilla, mikäli ympäristö on investoinneille suotuisa. Tavoitteen saavuttamiseksi päästövähennykset kaikilla toimialoilla ovat kuitenkin tarpeen. [18]

Sopeutumispolitiikalla lisätään kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen

Suomen ilmastolakiin on kirjattu, että valtioneuvoston tulee hyväksyä kansallinen sopeutumissuunnitelma vähintään joka toisella vaalikaudella. [9] Nykyinen sopeutumissuunnitelma ulottuu vuoteen 2030. Suunnitelman tavoitteena on pitkällä aikavälillä vahvistaa hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa. Tämä tavoite pyritään saavuttamaan vahvistamalla yhteiskunnan toimijoiden tahtoa, keinoja ja kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. [19]

Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon koordinoinnista vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Kaikki ministeriöt vastaavat hallinnonaloillaan kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta, seurannasta ja arvioinnista. [19] Toistaiseksi erillisen sopeutumisen toimintaohjelman tai suunnitelman ovat laatineet ympäristöministeriö [20], sosiaali- ja terveysministeriö [21], puolustusministeriö [22] ja maa- ja metsätalousministeriö [23]. Lisäksi alueilla ja kunnissa tehtävillä valinnoilla ja käytännön toimilla on suuri vaikutus ilmastonmuutokseen sopeutumisessa [19].

Suomen ilmastopaneeli tukee päätöksentekoa suosituksillaan

Suomen hallituksen ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi asetettiin vuonna 2012 Suomen ilmastopaneeli. Se on tieteellinen ja riippumaton asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on antaa suosituksia hallitukselle ilmastopoliittisessa päätöksenteossa sekä edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. [24]

Paneelissa on mukana 15 tutkijaa eri tieteenaloilta. Sen selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla. Eri ministeriöt ja työryhmät voivat antaa paneelille toimeksiantoja mutta eivät vaikuttaa lopputulokseen tai kannanottoihin. Ilmastolain myötä ilmastopaneelista tuli pysyvä elin. [24]