Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat laskussa

Kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet viime vuosina

Suomen vuotuiset kasvihuonekaasujen päästömäärät ovat vuodesta 2010 alkaen pääsääntöisesti laskeneet, noin 75 miljoonasta tonnista noin 47,7 miljoonaan tonniin hiilidioksidiekvivalenttia (CO₂-ekv.). Luvussa eivät ole mukana niin sanotun LULUCF-sektorin eli maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden päästöt, jotka raportoidaan erikseen. LULUCF-sektori on ollut hiilinielu aina vuoteen 2021, jolloin siitä tuli ensimmäisen kerran päästölähde (kuva 1). [1]

Kokonaispäästöt ovat vaihdelleet vuosittain, kun tarkastellaan päästöjä vuodesta 1990 lähtien, jota ilmastopolitiikassa ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetään usein vertailuvuotena [2] Joskus päästövähennyksiä verrataan vuoteen 2005.

Kasvihuonekaasujen kokonaispäästömäärään vaikuttavat eniten muutokset energiasektorin päästöissä. Niihin vaikuttavat muun muassa kulloisenkin vuoden taloudellinen tilanne, säästä johtuvat vaihtelut lämmitysenergian kysynnässä sekä se, kuinka paljon energiaa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä fossiilisten polttoaineiden sijaan. [2]

Merkittävin Suomen kasvihuonekaasuista on hiilidioksidi, jonka osuus kaikista päästöistä on 1990-luvun alusta vaihdellut 79–85 prosentin välillä. Seuraavaksi tärkeimpiä kaasuja ovat metaani, dityppioksidi ja niin sanotut F-kaasut. [2]

Suomen kasvihuonekaasupäästöjen laskemisesta vastaa Tilastokeskus, joka toimittaa vuosittain kasvihuonekaasuinventaarioraportin YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle ja EU:n komissiolle päästöseurantaa varten. Inventaariossa tarkastellaan Suomen alueella syntyviä eli tuotantoperusteisia päästöjä. [2]

Eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu energian käytöstä

Valtaosa, noin 72 prosenttia, Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta eli pääosin fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä [2]. Energiasektorin korkeat päästöt johtuvat pääasiassa Suomen kylmästä ilmastosta, pitkistä välimatkoista ja energiaa paljon käyttävästä teollisuudesta [2]. Vuoden 2010 jälkeen energiasektorin päästöt ovat laskeneet noin 60 miljoonasta tonnista noin 35 miljoonaan tonniin CO₂-ekv. eli selvästi alle vuoden 1990 päästötason (kuva 2). [2]

Energiasektorilla kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu eniten energiateollisuudesta eli sähkön- ja kaukolämmöntuotannosta ja polttoaineiden jalostuksesta. Energiateollisuuden osuus energiasektorin kokonaispäästöissä vaihtelee vuosittain huomattavasti. Vaihtelu riippuu siitä, kuinka paljon energiaa kulutetaan ja kuinka paljon vesivoimalla tuotettua sähköä voidaan tuoda Pohjoismaista korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Huonoina sadevuosina sähköä voidaan tuoda vähemmän, jolloin sitä tuotetaan enemmän hiili- ja turvelauhdevoimalla. Viime vuosina lauhdevoimalla tuotetun sähkön määrä on laskenut ja tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä puolestaan merkittävästi kasvanut. [2]

Energiateollisuuden lisäksi energiasektorin päästöinä raportoidaan teollisuuden ja rakentamisen polttoainekäyttö, kotimaan liikenne, rakennusten lämmitys sekä maa-, metsä- ja kalatalous ja niiden työkoneet. Liikenne on suuri päästöjen lähde, sillä se aiheuttaa kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin viidensosan ja energiasektorin päästöistä noin 30 prosenttia. [2]

Maataloussektorin päästöistä noin puolet aiheutuu maaperän dityppioksidipäästöistä

Maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on noin 14 prosenttia. Sektorin päästöt ovat 2000-luvulla pysyneet samalla tasolla, reilussa 6,5 miljoonassa tonnissa CO₂-ekv., joka on alle vuoden 1990 tason. Päästöt laskivat voimakkaimmin 1990-luvun alkupuolella, jolloin väkilannoitteiden käyttöä vähennettiin. Laskuun on vaikuttanut myös maatalouden rakennemuutos, jossa tilojen lukumäärä on vähentynyt ja koko kasvanut. [2]

Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat pääasiassa kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöistä, maan kalkituksen hiilidioksidipäästöistä ja peltojen viljelyn (lähinnä viljelysmaan ja lannankäsittelyn) dityppioksidipäästöistä. Maatalousmaiden maaperän dityppioksidipäästöt muodostavat hieman yli puolet maataloussektorin päästöistä. [2]

Maataloustoiminnasta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan myös muilla sektoreilla maataloussektorin lisäksi. Viljelysmaan maaperästä vapautuva hiilidioksidi raportoidaan maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorilla (LULUCF, land use, land use change and forestry) ja maatalouteen ja maatalouskoneisiin liittyvä energiankulutus energiasektorilla. [2]

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöihin vaikuttaa taloudellinen tilanne

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat sekä teollisuusprosessien aikana että raaka-aineiden ja tuotteiden käytöstä vapautuvista päästöistä. Niiden osuus Suomen kokonaispäästöistä on ollut viime vuosina noin 10 prosenttia. [2] Sektorin päästöt ovat vuoden 2010 jälkeen laskeneet noin 6 miljoonasta tonnista noin 5,5 miljoonaan tonniin CO₂-ekv., mikä on suurin piirtein samalla tasolla vuoden 1990 päästöihin verrattuna. [2]

Sektorin kasvihuonekaasupäästöt nousivat 2000-luvun alussa, kunnes ne laskivat merkittävästi maailmanlaajuisesta taantumasta johtuen vuonna 2009, jolloin teollisuustuotteiden kysyntä laski. Päästöt laskivat myös samaan aikaan kemianteollisuudessa käyttöönotettujen päästöjä vähentävien menetelmien ansiosta. [2] Tämän jälkeen päästöt ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla tai hieman laskeneet [1].

Vaikka sektorin muiden kaasujen päästöt ovat laskeneet vuoteen 1990 verrattuna, F-kaasujen (fluorattujen kasvihuonekaasujen) käytön päästöt ovat kasvaneet enimmillään noin kahdeksankertaisiksi F-kaasujen oman vertailuvuoden, vuoden 1995 tasoon verrattuna. Kasvu johtuu siitä, että F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä kylmä- ja ilmastointilaitteissa. Vuoden 2013 jälkeen F-kaasujen päästöt ovat kuitenkin kääntyneet laskuun. [2]

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat osa teollisuuden toimialan kokonaispäästöjä. Teollisuuden polttoaineiden käytön sekä rakentamisen, työkoneiden käytön ja teollisuuden kuljetuksiin liittyvät päästöt raportoidaan kuitenkin energiasektorilla. [2]

Jätesektorin päästöt ovat laskeneet maltillisesti 2000-luvulla

Jätesektori muodostaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 4 prosenttia. Sektorin päästöt ovat laskeneet alle 2 miljoonaan tonniin CO₂-ekv., yli 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Merkittävintä lasku oli vuosina 1990–2005, jonka jälkeen se on ollut hieman hitaampaa. Laskuun ovat vaikuttaneet muun muassa lisääntynyt kaatopaikkakaasun talteenotto, kulutuksen väheneminen sekä kierrätyksen ja jätemateriaalin uusio- ja energiankäytön lisääntyminen vuonna 1994 voimaan tulleen jätelain myötä. [2]

Jätesektori aiheuttaa maatalouden lisäksi suurimman osan metaanipäästöistä. Jätesektorilla metaanipäästöjä raportoidaan kaatopaikoilta sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt jätteiden biologisesta käsittelystä (sisältää kompostoinnin ja mädätyksen) ja jäteveden puhdistuksesta. Noin 80 prosenttia jätesektorin päästöistä tulee kaatopaikoilta ja loput aiheutuvat jätevesien puhdistuksesta ja kompostoinnista. [2]

Nykytoimet eivät riitä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi

Suomi on täyttämässä tavoitteet, jotka EU ja Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi (2013–2020) ovat asettaneet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi [2]. EU on asettanut päästökauppaan kuuluville aloille EU:n yhteisen tavoitteen ja päästökaupan ulkopuolisille aloille eli taakanjakosektorille maakohtaiset päästövähennysvelvoitteet. Suomen kokonaispäästöistä päästökauppaan kuuluvat laitokset kattavat noin 40 prosenttia [3]. Osuus on laskenut, sillä vielä vuonna 2013 päästökauppaan kuuluvien alojen päästöt olivat 50 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. [2] EU:n tavoite on vähentää päästökauppasektorin päästöjä 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Suomen maakohtaisena velvoitteena on puolestaan vähentää taakanjakosektorin (rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne, jätehuolto, teollisuudessa käytettävät F-kaasut) kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Lisäksi Suomi on asettanut kansallisen tavoitteen hiilineutraaliudesta vuodelle 2035, eli tuohon vuoteen mennessä päästöjen ja nielujen tulisi olla yhtä suuret. [2]

Suomen kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan jatkavan laskuaan nykyisestä tasosta noin 34 miljoonaan tonniin CO₂-ekv. vuoteen 2035 mennessä (kuva 3), kun kaikki toimeenpannut politiikkatoimet alkavat vaikuttaa. Nykyisten politiikkatoimien lisäksi tarvitaan kuitenkin uusia politiikkatoimia tai tiukennuksia nykyisiin toimiin, jotta päästöjen väheneminen nopeutuu ja hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 on mahdollista saavuttaa. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttää Suomelta ripeitä toimia, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään kaikilla sektoreilla sekä vahvistetaan hiilinieluja verrattuna nykytilanteeseen. Nykyisillä toimilla hiilineutraaliutta ei pystytä saavuttamaan ennen vuotta 2050, ja silloinkin se on mahdollista vain, jos maankäytön nettonielut ovat noin 30 miljoonan tonnin CO₂-ekv tasolla. [2]

Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan tarkastella eri tasoilla

Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan laskea myös kulutusperusteisesti eli tarkastelemalla, kuinka paljon päästöjä syntyy suomalaisten kotitalouksien kulutuksesta ja julkisista hankinnoista. Kulutuspohjaisesti laskettuja tuotteiden ja palveluiden elinkaaren aikana syntyviä päästöjä kutsutaan myös hiilijalanjäljeksi. Sen laskennassa otetaan huomioon myös Suomen rajojen ulkopuolella tuotettujen mutta Suomessa kulutettavien materiaalien ja kulutushyödykkeiden päästöt. Näin laskettuna Suomen kotitalouksien ja julkisen kulutuksen hiilijalanjäljen on arvioitu olevan noin kolmanneksen suurempi kuin Suomen viralliset, kasvihuonekaasupäästöinventaariossa raportoidut päästöt. [4]

Päästöjä kerätään ja julkaistaan myös alueellisella tasolla. Suomen ympäristökeskus on laskenut kasvihuonekaasupäästöt kaikille Suomen kunnille sektoreittain vuosille 2005-2020 ja päivittää päästötiedot jatkossa kerran vuodessa. [5]

Henkilökohtaisia päästöjään voi laskea ja seurata esimerkiksi Ilmastodieetti-laskurin avulla. Sillä voi laskea asumisesta, liikkumisesta, ruuasta, jätteistä ja kulutuksesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. [6] Laskureita on kehitetty myös esimerkiksi yritysten hiilijalanjäljen laskemiseen [7].